Suklaanruskea neuletakki edistyy hyvää vauhtia, sillä puoliväli on jo ylitetty.
Itse asiassa tuo kuvio on aika hauska ja erikoinen neulottava, sillä se tehdään kokonaan ympärineuleena.
Ei se niin vaikea mallikerta ole, jos vain pysyy mallin mukana ja tietää mitä kohtaa on neulomassa.
Pakko tunnustaa, että pari kertaa piti vähän purkaa kerrosta tietääkseen mitä on just tekemässä. Nyt laitan aina lyijykynällä merkin siihen, mistä jatkaa aina seuraavan kerran. Muuten siitä ei tule mitään muuta kuin sanomista ja kiukunpuhinaa.
Lankaa oon saanut kulumaan sellaiset pari vyyhteä ja vielä olis 6 jäljellä. Aika riittoisaa ja hyvää neulottavaa on tuo ennalta tuntematon Paris- lanka. Eilen siivosin kaapin alaosaston ja laitoin kaikki kankaat samaan isoon paperikassiin ja samat langat inventoin yhteen. Tuloksena oli kaksi tyhjentynyttä muovikassia, jotka oli kylläkin kankaiden jäljiltä- ei lankojen.
Mummo täytti eilen ne 80 ja tuo peitto meni äiskän mukana sinne juhlakalulle.Mummohan oli aivan ihastuksissaan siihen peittoon, ja nyt pitäisi kuulema ommella tilkkutyynyt sen peiton kaveriks. Katotaan niitä sit joululahjaksi, sillä niillä ei ole kiirettä.
Aamulla menin töihin ja mulle sanottiin: Onnea! Kysyin tietysti, että mistä hyvästä. No kun sulla on tänään nimpparit. Itse asiasta muistamattomana olin siis aivan äimänkäkenä.
Täytyy mennä syömään nyt tuota nimpparikakkua, joten nähdään taas.